Minun ja matkakumppanini pitäisi olla UKK:n kansallispuistossa vaeltamassa tällä hetkellä vaan eipä olla. Syy lienee minun olkapäässä sijaitsevassa vammassa. Fysioterapeuttini kielsi kantamasta painavaa rinkkaa moneen viikkoon, suositteli kuitenkin kevyttä liikuntaa ja pientä rasitusta olkapäälle. Niinpä olen polkupyörän ja pienen repun kanssa matkalla Tanskaan. Pieni reppu antaa varmasti juuri sopivaa kuntoutusta olkapäälleni ja pääsen loppukesästä vaeltamaan.

Alkumatka aina Tanskan Frederikshavniin tulee olemaan silkkaa löllöttelyä, sinne aiomme matkata junien ja lauttojen avulla. Eli siis varsinainen polkeminen alkaa vasta Tanskan maalla, siellä ensimmäinen ja oikeastaan koko reissun ainut täysin varma määränpää on Århus. Siitä eteenpäin ei ole mitään varmoja suunnitelmia, joko jatkamme pyöräilyä Tanskassa tai pyrimme pohjois-Saksaan. Aika näyttää, ja se kestääkö paikat.

Minä lähdin tien päälle fiksillä ja matkakumppanini lähti vaihdepyörällä. Innoissani odotan Tanskan tasamaata ja fiksipyöräilyn tuomaa suurta nautintoa sekä zenimäistä olotilaa. Uskon, että jatkuvan pyörittämisen ansiosta jalkani joutuvat kramppien kohteeksi jossain vaiheessa matkaa. Fiksini on itseni kokoama, runkona toimii Surlyn Cross-Check, kumeina 25mm Gatorskin ja välityksenä on 44-19. Välitys on aika kevyt, mutta jos armoton sitkuttaminen alkaa kyllästyttää, kaivan repustani erikokoista ratasta avukseni.

Fiksi

Vaihdepyörä

Saavuimme tuhruiseen ja sateiseen Frederikshavniin, turisti-info oli kiinni. Kaikesta huolimatta se tarjosi mainoslehtisen pohjois-Jyllannista, josta bongasimme kartan. Kartan avulla lähdimme suunnistaan kohti etelää etsien mahdollista leirintäaluetta. leirintäalue löytyi. Kokemuksiini verraten tämä leirintäalue on jotain aivan muuta kuin mitä suomalaiset leirintäalueet tarjoavat, karavaanareilla on mitä suureellisimpia hökötyksiä, on perheille tarkoitettuja suihku- ja saniteettitiloja, loputtomasti merenranta ja mitä niitä vielä oli.

Eilen saimme kokea pyöräilyä Tukholmassa, se tuntui jotenkin helpolle ja huomattavasti miellyttävämmälle kuin Suomessa, omat pyörätiet huikeine opasteineen ja sujuvine pyöräletkoineen sai pakostikin hymyn korviin ankarasta vesisateesta huolimatta. Fiksejä oli paljon liikenteessä. Saavuttuamme Tanskaan tilanne oli vielä erityisen toinen....

22.6. Sæby - Dokkedal

Herääminen avomajoitteesta tarjosi aamutuimaan niin aurinkoa kuin tummaa pilveä. Hieman sateli myös vettä, ei edes kovinkaan hissukseen vaan raivoavalla voimalla niin kuin ukkosella konsanaan. Alkuun ei voinut kuin ihmetellä Tanskan tarjoamia pyöräteiden huikeaa laatua, pyörätiellä tarkoitan tässä tapauksessa valtatien rinnalla kulkevaa vain ja ainoastaan pyöräilijöille tarkoitettua väylää. Pelkästään Pohjois-Jyllannissa näitä väÿliä on tarjolla pitkälti yli tuhat kilometriä.

Ajaminen sujui vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta ilman sen suurempia mutkia. Saimme ajella pitkin ja poikin mitä kummallisempia maalaismaisemia. Matkalla törmäsin useaan otteeseen outoihin rekkoihin, missä oli kyydissä valkolakkisia opiskelijoita aivan tuhannen päissään. Meno oli kuin Suomessa perinteisissä penkkareissa paitsi, että tyypit pysähtyivät sikafarmeille jne. juomaan ja juhlimaan. Karkkia autoista ei lentänyt.

Fiksi retkipyöränä on mitä mainioin, etenkin kuin maasto on varsin tasaista eikä ole kiire minnekään. Leppoisaa pyörittelyä sopivalla vaihteella, huolehtimatta vaihteiden jatkuvasta raksuttelusta. Ei toistaiseksi ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, ainoastaan takamus oli osoittavinaan mieltään hieman "uuden" karheasta satulasta. Satulana toimii Chargen keinonahkainen "tahmea" satula, nyörien venyessä sijoitan Brooksin nahkaiseen ja liukkaaseen jakkaraan.

Leiriytyminen tapahtui ilta-auringon paistaessa. Leiriytymisalueen omistaja oli jo laittamassa paikkoja kiinni kunnes saavuimme paikalle. Huomasi, että mies ei pahemmin pitänyt ammatistaan, silmissä oli ainoastaan rahanhimo. Täällä leirintäaluebisnes taitaa olla melkoisen tuottavaa. Näillä kahdella leirintäalueella millä on ehtinyt nukkumaan, on jumalaton määrä mielettömiä asuntovaunukomplekseja. Hinnastossa ensimmäisenä on kiinteä Internet vuodeksi. Herran jumala, näillä ihmisillä on omat ruohonleikkurit mukana, vaikka se "oma" piha on vain parin hassun neliömetrin kokoinen. Jossain on mennyt pieleen, tai sitten ohi minun ymmärrykseni.

23.6. Dokkedal - Udbyhøj

10 astetta lämmintä ja vettä sataa vaakasuoraan. Laitanko ylleni sadevaatteet vai kevyet pyöräilytamineet. Sadevaatteet. Vastatuulikin vaivaa, ei pahemmin tee mieli lähteä polkemaan. Kurkkuakin taitaa hieman kaihertaa. Tähän väliin on ehkä hyvä kertoa mitä kevyen kevyt reppuni sisältää:

- sadetakki, materiaalina pac-lite

- sadehousut, materiaalina texapore

- fjellun katkolahjehousut

- fjellun kauluspaita

- merinovillakerrasto

- merinovillabokserit

- merinovillainen t-paita,

- reilun kaupan puuvillainen t-paita

- puuvillaiset bokserit

- 2 x coolmax sukat

- pyöräilyhousut ja -paita

- merinovillainen buff

- ajohanskat

- tuulipaita, mistä saa hihat irti

- taskulamppu

- muovinen lusikkahaarukka

- muki

- lukko

- untuvainen makuupussi, marmot helium, ei ole ollenkaan liikaa. Menee pieneen tilaan ja ei paina paljoa.

- makuualusta, thermarest z-lite

- satunnaista pientä roinaa sis. puhelin, rahapussi jne. kyllä työ tiijjätte.

- vesitiiviitäpusseja, joissa kaikki yllämainittu roina kulkee.

- kantolaitteena toimii, Ospreyn Atmos 35. Alunperin tarkoitus oli lähteä lähettilaukun kanssa liikenteeseen. Ajatus tuntui hurjalle.

Päällimmäisenä ajatuksena oli polkea lähemmäksi Århusia, mutta olosuhteet ja vallitseva mielentila pakotti pysähtymään jo hieman aiemmin. Hyvä näin, se antoi mahdollisuuden nauttia Hadsundista ja sen tarjoamista palveluista sekä "breezesestä", opin uuden sanan. Matkani kulki välillä todella kuoppaisen ja kivikkoisen kärrypolun läpi, parhaimmillaan jopa 10 kilometriä silkkaa röykkyytystä, osuudelle sattui niin hevoslaitumia, metsää kuin myös hienoja viljelysmaita. En ollut pätkääkään varautunut moisiin ajo-olosuhteisiin näinpä kauhukuva keskellä pampaa heräsi; mitä jos nämä 25 milliset Gatorskinit eivät kestä. Hyvin kesti, hyvät renkaat ne on.

Leirintäalue oli just hyvä, räkäsiä ja raihnaisia karavaanareita vanhoine ja rämisevine asuntovaunuineen. Teltta-aluekin oli sopivasti laitettu syrjään veden äärelle. Snadit tumut, hauskaa seuraa ja hirmuinen tuuli.

24.6. Udbyhøj - Århus

Aamupala, voi veljet. Tilasimme edellisinä iltana leirintäalueen tyypeiltä aamupalan hintaan 40 dkr, eli noin 5€ per lärvä. Aamupala piti sisällään leipää, tummaa sekä vaaleaa, munaa, leivänpäällisiä, kahvia ison pannun, kiwiä sekä jumalaton annos majoneesilla ja oliivilla höystettyä salaattia. Jam, jam. Oikeasti todella hyvää.

Aurinko paistaa, on lämmin ja taitaapa olla jopa myötätuuli. On todellakin myötätuuli, ensimmäiset parikymmentä kilometriä menee hujauksessa, vaikkakin alkaa olemaan jo yllättävän mäkistä seutua ottaen huomioon sen, että olemme Tanskassa. Tuntuu vaan hyvälle, että joutuu/saa ottaa putkelta mielettömiä spurtteja. Olkapää huomauttelee toisinaan olemassa olostaan spurttaillessa, voisi helposti kuvitella, että jos oikein kovasti riuhtaisisi niin käsi olisi uudelleen pois sijoiltaan.

Isoon kaupunkiin saapuminen ei ole aina yksistään selvyys, ei myöskään tälläkään kertaa. Suuntaa joutui miettimään useaan otteeseen, jotta sai varmuuden siitä, että on oikealla retillä. Pirun suburbia. Hämää pientä savolaista.

Kyseinen välimatka tarjosin tähän mennessä parhaat maisemat sekä ehkä energiarikkaimmat pullat. Matka meni todella nopeaan johtuen voimakkaasta myötätuulesta, alati vaihtuvasta maisemasta, mukavista pikku kylistä ja tiedosta siitä pääsee näkemään pienen Matsutaken.

Århusissa on tarkoitus majailla useampi vuorokausi, matka jatkuu...