No niin, eihän tästä mitään blogia saanut aikaisiksi. Löpinät on kuitenkin kirjoiteltu aina kyseisen päivän iltana. Blogin intesiivisessä päivityksessä harmaita hiuksia aiheutti internetin puuttuminen, ei sitten jaksanut lähteä metsästämään illan tullen kyliltä internettiä vain ja ainoastaan blogin ylläpitämistä varten.

4.7. Löllöttelyä Odensessa

En löytänyt kyseistä monumenttia jolla hajotin skeittilautanu n. 15 vuotta sitten yläasteen luokkaretkellä. Heräsi jopa epäilys oliko se Odense vai oliko sittenkin Århus. No se siitä.

Majoitteessa kasvoi sieniä ja kukkia.

Yöt mitä vietin Odensessa, tulen muistamaan microfaunasta, erityisesti pihtihäntäisistä. Niitä oli kaikki paikat pullollaan ja edelleen niitä löytyy. Mm. matkakumppanini hammasharjan suojatuppiin eksyi kyseinen yksilö. Elukoistahan ei sinänsä ole ihmisille haittaa, suhteellisen inhottavia ja iljettäviä ovatten vain. Tarujen mukaan kyseiset elukat menevät mielellään ihmisen korvaan, ear wig.

Pyykkipäivää Odensessa.

Ruoka oli hyvää ja pyöräilijöitä oli paljon. Parikymmentä henkeä sisältämä ryhmä oli "Tour de Bierellä", hyvin olut maistissaan olivat, johtajalla oli keltainen paita päällä. Tapasimme Saksalaisen pyöräilijäpariskunnan, heidän kanssaan tuli rupateltua enemmänkin.

5.7. Odense - Langeland (Lejbölle)

Ei tullut vaihdettua välitystä, hyvin kulki silti. Silkkaa auringon paistetta, hellettä ja myötätuulta. Ahh, ihanaa. Matkaa tuli taittettua jälleen kiitettävä mitta. Reitti oli ehkä reissun tähän asti kaunein ja miellyttävin, se polveili pitkin vanhoja hyvin hoidettuja maalaisidyllejä ja kyliä oli tiheään tahtiin. Etenkin Langelandin saaren pyöräreitti nro. 80 jäi mieleen. Jos joku on menossa Långelandin saareelle pyöräilemään suosittelen kyseistä reittiä.

6.7. Langeland (Lejbölle) - Maribo

Oivoi, aamu alkaa ihanaisella ja kuumalla auringonpaisteella. Lämpötila kymmenen aikaan varjossa lähes 25. Kyllä kelpaa. Matkan tekeminen alkaa Langelandin mahtavilla pyöräreiteillä sekä lauttamatkalla Långebeltin salmen yli Lollandin saarelle.

Aamukasteen kuivattelua aamuauringossa.

Privat. Et voi olla törmäämättä moiseen Tanskassa.

Lollannista ei ole tähän mennessä muuta hyvää sanottavaa kuin Naksov, kaupunki saaren länsirannikolla. Matka taittui pitkin tasaista Lollandin saarta 9 m/s vastatuulessa Mariboon erittäin tuskaisesti. Jos jossain on otettu luonto haltuun niin Lollannissa. Tiet kulkivat viivasuoraan läpi kaura- ja ohrahalmeiden, unohtamatta sokerijuurikkaiden valtameriä. Ei näkynyt pahemmin metsiä, jokaisella saarella millä olen matkannut niin pyöräreitti on kulkenut useita kilometrejä pieniä kinttupolkuja ja metsäreittejä pitkin. Täällä ei pahemmin moista hupia saanut kokea. Istuin varttitunnin verran keskellä autotietä ennen kuudenkympin ja kuoleman välissä oleva mummo ajoi autolla paikalle ja keskeytti lepotuokion, aivan liikaa ei siis näkynyt ihmisiäkään. Kellonajasta sen verran, että oli iltapäivä.

Paikallinen pyörätie.

Perille päästyä nousi myrsky ja alkoi satamaan kaatamalla. Kilon verran painoa omaava laavu osottautui jälleen erittäin hyväksi. Ainoastaan yksi sauma päästi satunnaisia vesipisaroita sisälle. Suosittelen, Vihe Erätoveri.

7.7. Maribo - Bötö

Aamu alkoi tappajasorsien ahdistellessa, ei saanut nauttia aamupalaa rauhassa auringossa tai laitella tavaroita lähtövalmiiksi. Sorsat tulivat päälle ja näykkivät sääriä. Paskiaiset. Aamua vaivasi myös armoton päänsärky, joka jatkui sittemmin iltaan asti. Oli kuuma kuin saunassa, matka ei jatkunut starttia paljoa pitemmäksi, kun piti jo pysähtyä jäätelölle. Hyvää jäätelöä.

Maisemat olivat ehkä hieman miellyttävämmät itäisellä lollannilla, ei aivan yhtä suoraviivaista ja jopa satunnaisia pusikoita oli matkalla. Pisin suora taisi tällä taipaleella olla neljä-viisi kilometriä, onneksi oli myötäinen.

Ennen lopullista määränpäätä eli Bötöä, piipahdin Nyköpingissä sekä Marielystissä. Nyköpingissä eksyin kuppilaan nimeltä Bryggen, vähän niin kuin bryggerie eli panimo. Bryggen tarjosi hyvää olutta Monsin saarelta, sekä tummaa että vaaleaa. Maistoin molempia. Menkää sinne.

Hyvää olutta.

Marielyst, kylä joka elää ja huutaa turismia. Ainakin näin kesäisin. Ei tarvitse olla hirmuinen ruudinkeksijä, että voi moisen johtopäätöksen tehdä. Aivan ihmeellinen karnevaalimeininki keskellä päivää, paljon kadunvarsiravintoloita, grillejä, jätskibaareja, pauhaavaa musiikkia, kännisiä urpoja, hienoja autoja. Näkyipä saman kylän raitilla vieläpä poliisitkin.

8.7. Bötö - Gedser

Suoraan sisälle erätoveriin puhaltava tuuli ja kevyt vesisade herätti kuuden aikaan aamusta. Sade oli malko kevyttä mikä helpotti leirin purkamista. Leiri saatiin purettua hyvinkin nopsaan, asioista tulee helposti rutiininomaisia. Kamppeet on kasassa ja eikun ostamaan pullaa ja kahvia leirintäalueen kanttiinista.

Majoite yömoodissa, kyseinen ryteikkö lahjoitti punkkeja meille molemmille.

Viimeinen varsinainen ajopäivä alkaa, matkaa ei ole hurjasti, mutta olosuhteet ovat vähintäänkin mielenkiintoiset.

Aluksi tie oli silkkaa mutaa, jälleen 25 mm Gatorskin jännitti.

Sit tuli pururata.

Sit tuli heinikko ja aikamoinen este. Täytyy kyllä myöntää, että on se Cross Check vaan aikamoinen.

Matkakumppania hämmästytti moinen valtakunnalinen pyöräreitti.

Saavuin Gedseriin juuri sopivasti, lautta sieltä Rostockiin lähtisi 15 minuutin kulutttua. Napakympsi. Lauttamatka kesti sen vajaan parituntia, siinä ajassa ehti syömään loput eväiden rippeet ja vaihtamaan ajokamppeet pois päältä. Merenkäynti oli rauhallista.

Rostockissa meinasi sitten tulla suru puseroon, kun ei meinattu saada lippua lautalle, mikä kulkee väliä Rostock - Helsinki. Kassaneiti vain hoki hokemistaan, että ei ole paikkoja, kun vasta ensi viikon puolessa välissä. Nyt korkein turismikausi, typerykset teidän olisi pitänyt varata liput aiemmin. Tämä aikamoisena yllätyksenä, jonkun verran on kuitenkin reittimatkoja lautan avustuksella on tullut kuljettua. Noh, istuin vajaan tunnin verran lipunmyynnin edessä ja puntaroin vaihtoehtoja, aina voi ajaa Gdanskiin, jäädä Rostockiin jumittamaan useaksi päiväksi, ajella pohjois-saksassa, lentää kotia, lähteä takaisin Tanskaan. Joten vain se, että oli jo asennoitunut palaamaan kotiin, ei houkuttanut tekemään suuria suunnitelmia. Juuri, kun olin poistumassa paikalta niin lipunmyynnin neitokainen juoksi perään ja kertoi, että nyt olisi kaksi kansipaikkaa tarjolla. Jesh, laiva lähtisi ensi yönä.

Rostock oli mukava, hyvää ruokaa ja erikoisia kuppiloita. Oli jokseenkin koomista, kun saavuin tuulivoiman luvatusta maasta Saksaan niin eikö sataman välitömässä läheisyydessä lymyillyt ydinvoimala. Vielä koomisempaa oli, kun törmäsin sattumalta ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Huikeeta. Löysimpä muuten ”sattumalta” pyörääni Brooksin satulan, kyllä nyt kelpaa. Malli on B17 narrow.

Ydivoiman vastainen mielenosoitus, pakallisia maan ystäviä.

Saksan tapa.

Tanskan tapa.

9.7. - 10.7. Rostock - Helsinki

29 tunnin laivamatka, eipä ole paljon kerrottavaa. Päällimäisenä jäi mieleen pällinaamaiset tarjoilijat ja muutenkin heikonlainen asiakaspalvelutaito. Myöskään ilmaista juomavettä ei ollut lautalla tarjolla, niinpä aamiaisella ja illallisella tuli tankattua paljon vettä. Lisäksi tuli nautittua satunnaisia oluita ja punkkukolaa.

Yöni vietin kirjaimellisesti laivan kannella nukkuen, sisältä ei oikein löytynyt mielestä nukkumapaikkaa ja ulkoilma tuntui jopa toisinaan lämpöisämmältä kuin sisäilma. Ja jos kerta kansipaikan on ottanut niin kai se on silloin kannella nukuttava.

10.7. Helsinki - Jyväskylä

Lautta tulikin vuosaaren satamaan mikä oli pienoinen yllätys. Pyöräilyä tuli parikymmentä kilometriä, se tuntui hyvälle. Paikat olivat jumiutuneet lautalla makoillessa ja istuskellessa. Siellä ei suurempia liikuntamahdollisuuksia ollut. Eikä ollut muuten juoppojakaan, eli sinällään positiivisempi lauttamatka kuin esimerkiksi Turku - Tukholma.

Suunnistaminen Vuosaaresta rautatieasemalle sujui varsin näppärästi. Harhaan ei tullut ajettua kuin paristi. Aamupalat asemalta mukaan ja junaan istumaan. Kotimatka oli yllättävän pitkä, ruhtinaalliset 35 tuntia.

Löllöttelystä tielle

25.6 - 1.7 Aarhus

Aarhus vai Århus, siinäpä vasta pulma. Kädenvääntö on jatkuvaa siitä käytetäänkö ruotsalaista oota vai kahta aata. Vanha kansa tykkää ruotsalaisesta oosta ja nuoret kahdesta aasta. Kahden aan suosiminen johtuu maailman ja kansojen kietoutumisesta yhteen, universaalikieli aina helpompi.

Löllöttelyä, silkkaa löllöttelyä. Olutta, hyvää ruokaa, vähän liikuntaa se ei ole muuta kuin löllöttelyä.

Oma velodromi neitsyys meni rikki, kun pääsin kokeilemaan Århusin velodromia. En tiedä, ihmisillä on ehkä kuva, että velodromille ei ole asiaa muuta kuin seuran jäsenille. Täällä asia oli ainakin toisin, ehkä kyseinen pyöräilyseura ei ole kauhean aktiivinen. Aluksi pällistelimme veloa kauempaa ja hieman ujosti. Piakkoin katsomon ja selostamon läheisyydestä joku jantteri huikkasi juttusille. Mies suorastaan pakotti kokeilemaan veloa. Testailu sujui mukavasti, aika pitkälti mustaa viivaa seuraillen, välillä oli toki pakko poiketa punaiselle viivalle. Minun kiertäessä rinkiä, seuran jäsenet yrittivät kaupata matkakumppanilleni ratapyörää, halvalla? Hinta ei koskaan selvinnyt. Kaupan oli mm. Rossinin pyörää. Hyvä maku jäi.

Aarhusissa viettämämme ajan loisimme matkakumppanini siskon, hänen miehensä ja Matsutaken luona. Matsutake oli yksi syy kyseiselle ekskursiolle viikinkien halmeille.

Itse kaupunki oli mukava. Pieni suuri kaupunki niin kuin se itseään mainostaa. Oli kahvilaa, ruokapaikkaa ja erityisesti sushia. Liekö se ollut Århusin helle, mikä sai ajattelemaan raskaiden pyöränlukkojen roolia muiden niin höyhenenkevyiden matkatavaroiden keskellä. Johtopäätös, matkakumppanini hankki tankolaukun missä lukot sekä kaikenmaailman outo roina kulkee varsin vaivattomasti ja kevyesti, ainakin minun näkökulmastani.

Kaiken grammanviilailun ohella tuli punnittua reput, minun repullani on painoa 7,5 kiloa sisältäen kaiken muun paitsi lyhyitä ajokamppeita sekä pyöränlukkoa että puhelinta jne. jotka matkaavat tankolaukussa. Grammanviilailupäissään heitin parit puuvillaiset paidat ja yhet bokserit ja hankin tilalle höyhenenkevyttä merinovillaa.

Århus kiittää, ja minä kiitän erityisesti isäntiämme. Matka jatkuu...

1.7. Århus - Vejle

Kaikesta århusissa tapahtuneesta löllöttelystä huolimatta, sekä unohtamatta vastatuulta matka sujui varsin leppoisasti rennon letkeällä tahdilla ajellen. Aiemmin vaivannut takamuksen nopeahko puutuminen oli poissa, liekö syynä ollut ruoka- ja olutkuurin aiheuttama rasvakerros perperin alueella. Myös matkakumppanini on sitä mieltä, että puutuminen oli tipo tiessään.

Seurailimme tämän päivän etapilla niin merenrantaa kuin perinteisiä kinttupolkuja taikametsässä sekä eksyimme Tanskan maaseudulle. Eksyminen ei tällä haavaa pidentänyt matkaa vaan lyhensi sitä. Liekkö kansallisen pyöräreittimerkin hävittäminen ollut ilkivaltaa vai oliko paikallinen urheilumisteri unohtanut asentaa moisen y-risteykseen. Vejlen läheisyydestä löytyi ihan isojakin mäkiä, ehkä pisin yhtä mittainen nousu oli pituudeltaan jopa kilometrin mittainen.

Päivällinen maistui Horsensin kaupugissa, kasvispita. Pitaleipä vaikutti alkuunsa melkoisen mälsälle, sisälsi ainoastaan salaattia, tomaattia, kurkkua ja kastiketta. Loppupeleissä pita osoittautui kuitenkin varsin oivaksi energiapommiksi. Horsens vaikutti pikaisella silmäyksellä mukalta kaupungilta, sinne ehkä joskus ajan kanssa.

Leirintäalue on pieni ja kotoisa, mäkinen ja ympärillä on paljon metsää ja pusikkoa. Taustalta kuuluu saksalaisten mekastusta.

2.7 Vejle - Middelfart

Jos sää on paska yleisesti ottaen Suomessa niin on se kyllä paska ollut täällä tänäänkin. Aamusta iltaan silkkaa vesisadetta ja vihmovaa tuulta. Eilinen hurjapäinen suoritus Århusista Vejleen tuntui turhanpäiväiselle aamupäivän tunteina, kun matka ei edennyt Vejlen keskustan pubia pitemmälle. Hyvä pubi olikin, pärähtäminen täpötäynnä paikallisia olevaan pubiin litimärkänä nosti tunnelmaa kummasti. Iloinen vastaanotto ja pienessä hiprakassa olevat ihmiset saivat miettimään, mikä Suomessa on niin hassusti pielessä. Kahvi maksoi vaivaiset reilun euron verran sekä se sisälsi santsikupin.

Jälleen mäkiä, ennätyksellisen suuria mäkiä välillä Vejle - Fredericia, välillä tuntui että polvilumpiot irtoavat alamäissä johtuen liian suuresta tilannekadenssista. Vastaantulijoilta irtosi hymyjä. Mahtoivat he ajatella, "miksi ihmeessä tuo pyörittää noita polkimia tuota vauhtia?". Fredericia oli tyhjä kaikki paikat oli kiinni ja kaupunki näytti jotenkin aavemaiselle, eikä ollut kuin hieman yli neljä iltapäivällä. Kuljimme jonkun englantisen pubin ohitse ja huomasin ikkunasta, että siellä katsottiin ympäriajoa. Loppupäivän visiot olivat selvät, oluelle kapakkaan katsomaan ajoja eikä kiire ole minnekään.

Nyt leirissä Middelfartissa eli middlefartissa eli keskimaanpierussa. Din fart! Väsyttää. Nyt nukkumaan.

Minun ja matkakumppanini pitäisi olla UKK:n kansallispuistossa vaeltamassa tällä hetkellä vaan eipä olla. Syy lienee minun olkapäässä sijaitsevassa vammassa. Fysioterapeuttini kielsi kantamasta painavaa rinkkaa moneen viikkoon, suositteli kuitenkin kevyttä liikuntaa ja pientä rasitusta olkapäälle. Niinpä olen polkupyörän ja pienen repun kanssa matkalla Tanskaan. Pieni reppu antaa varmasti juuri sopivaa kuntoutusta olkapäälleni ja pääsen loppukesästä vaeltamaan.

Alkumatka aina Tanskan Frederikshavniin tulee olemaan silkkaa löllöttelyä, sinne aiomme matkata junien ja lauttojen avulla. Eli siis varsinainen polkeminen alkaa vasta Tanskan maalla, siellä ensimmäinen ja oikeastaan koko reissun ainut täysin varma määränpää on Århus. Siitä eteenpäin ei ole mitään varmoja suunnitelmia, joko jatkamme pyöräilyä Tanskassa tai pyrimme pohjois-Saksaan. Aika näyttää, ja se kestääkö paikat.

Minä lähdin tien päälle fiksillä ja matkakumppanini lähti vaihdepyörällä. Innoissani odotan Tanskan tasamaata ja fiksipyöräilyn tuomaa suurta nautintoa sekä zenimäistä olotilaa. Uskon, että jatkuvan pyörittämisen ansiosta jalkani joutuvat kramppien kohteeksi jossain vaiheessa matkaa. Fiksini on itseni kokoama, runkona toimii Surlyn Cross-Check, kumeina 25mm Gatorskin ja välityksenä on 44-19. Välitys on aika kevyt, mutta jos armoton sitkuttaminen alkaa kyllästyttää, kaivan repustani erikokoista ratasta avukseni.

Fiksi

Vaihdepyörä

Saavuimme tuhruiseen ja sateiseen Frederikshavniin, turisti-info oli kiinni. Kaikesta huolimatta se tarjosi mainoslehtisen pohjois-Jyllannista, josta bongasimme kartan. Kartan avulla lähdimme suunnistaan kohti etelää etsien mahdollista leirintäaluetta. leirintäalue löytyi. Kokemuksiini verraten tämä leirintäalue on jotain aivan muuta kuin mitä suomalaiset leirintäalueet tarjoavat, karavaanareilla on mitä suureellisimpia hökötyksiä, on perheille tarkoitettuja suihku- ja saniteettitiloja, loputtomasti merenranta ja mitä niitä vielä oli.

Eilen saimme kokea pyöräilyä Tukholmassa, se tuntui jotenkin helpolle ja huomattavasti miellyttävämmälle kuin Suomessa, omat pyörätiet huikeine opasteineen ja sujuvine pyöräletkoineen sai pakostikin hymyn korviin ankarasta vesisateesta huolimatta. Fiksejä oli paljon liikenteessä. Saavuttuamme Tanskaan tilanne oli vielä erityisen toinen....

22.6. Sæby - Dokkedal

Herääminen avomajoitteesta tarjosi aamutuimaan niin aurinkoa kuin tummaa pilveä. Hieman sateli myös vettä, ei edes kovinkaan hissukseen vaan raivoavalla voimalla niin kuin ukkosella konsanaan. Alkuun ei voinut kuin ihmetellä Tanskan tarjoamia pyöräteiden huikeaa laatua, pyörätiellä tarkoitan tässä tapauksessa valtatien rinnalla kulkevaa vain ja ainoastaan pyöräilijöille tarkoitettua väylää. Pelkästään Pohjois-Jyllannissa näitä väÿliä on tarjolla pitkälti yli tuhat kilometriä.

Ajaminen sujui vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta ilman sen suurempia mutkia. Saimme ajella pitkin ja poikin mitä kummallisempia maalaismaisemia. Matkalla törmäsin useaan otteeseen outoihin rekkoihin, missä oli kyydissä valkolakkisia opiskelijoita aivan tuhannen päissään. Meno oli kuin Suomessa perinteisissä penkkareissa paitsi, että tyypit pysähtyivät sikafarmeille jne. juomaan ja juhlimaan. Karkkia autoista ei lentänyt.

Fiksi retkipyöränä on mitä mainioin, etenkin kuin maasto on varsin tasaista eikä ole kiire minnekään. Leppoisaa pyörittelyä sopivalla vaihteella, huolehtimatta vaihteiden jatkuvasta raksuttelusta. Ei toistaiseksi ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, ainoastaan takamus oli osoittavinaan mieltään hieman "uuden" karheasta satulasta. Satulana toimii Chargen keinonahkainen "tahmea" satula, nyörien venyessä sijoitan Brooksin nahkaiseen ja liukkaaseen jakkaraan.

Leiriytyminen tapahtui ilta-auringon paistaessa. Leiriytymisalueen omistaja oli jo laittamassa paikkoja kiinni kunnes saavuimme paikalle. Huomasi, että mies ei pahemmin pitänyt ammatistaan, silmissä oli ainoastaan rahanhimo. Täällä leirintäaluebisnes taitaa olla melkoisen tuottavaa. Näillä kahdella leirintäalueella millä on ehtinyt nukkumaan, on jumalaton määrä mielettömiä asuntovaunukomplekseja. Hinnastossa ensimmäisenä on kiinteä Internet vuodeksi. Herran jumala, näillä ihmisillä on omat ruohonleikkurit mukana, vaikka se "oma" piha on vain parin hassun neliömetrin kokoinen. Jossain on mennyt pieleen, tai sitten ohi minun ymmärrykseni.

23.6. Dokkedal - Udbyhøj

10 astetta lämmintä ja vettä sataa vaakasuoraan. Laitanko ylleni sadevaatteet vai kevyet pyöräilytamineet. Sadevaatteet. Vastatuulikin vaivaa, ei pahemmin tee mieli lähteä polkemaan. Kurkkuakin taitaa hieman kaihertaa. Tähän väliin on ehkä hyvä kertoa mitä kevyen kevyt reppuni sisältää:

- sadetakki, materiaalina pac-lite

- sadehousut, materiaalina texapore

- fjellun katkolahjehousut

- fjellun kauluspaita

- merinovillakerrasto

- merinovillabokserit

- merinovillainen t-paita,

- reilun kaupan puuvillainen t-paita

- puuvillaiset bokserit

- 2 x coolmax sukat

- pyöräilyhousut ja -paita

- merinovillainen buff

- ajohanskat

- tuulipaita, mistä saa hihat irti

- taskulamppu

- muovinen lusikkahaarukka

- muki

- lukko

- untuvainen makuupussi, marmot helium, ei ole ollenkaan liikaa. Menee pieneen tilaan ja ei paina paljoa.

- makuualusta, thermarest z-lite

- satunnaista pientä roinaa sis. puhelin, rahapussi jne. kyllä työ tiijjätte.

- vesitiiviitäpusseja, joissa kaikki yllämainittu roina kulkee.

- kantolaitteena toimii, Ospreyn Atmos 35. Alunperin tarkoitus oli lähteä lähettilaukun kanssa liikenteeseen. Ajatus tuntui hurjalle.

Päällimmäisenä ajatuksena oli polkea lähemmäksi Århusia, mutta olosuhteet ja vallitseva mielentila pakotti pysähtymään jo hieman aiemmin. Hyvä näin, se antoi mahdollisuuden nauttia Hadsundista ja sen tarjoamista palveluista sekä "breezesestä", opin uuden sanan. Matkani kulki välillä todella kuoppaisen ja kivikkoisen kärrypolun läpi, parhaimmillaan jopa 10 kilometriä silkkaa röykkyytystä, osuudelle sattui niin hevoslaitumia, metsää kuin myös hienoja viljelysmaita. En ollut pätkääkään varautunut moisiin ajo-olosuhteisiin näinpä kauhukuva keskellä pampaa heräsi; mitä jos nämä 25 milliset Gatorskinit eivät kestä. Hyvin kesti, hyvät renkaat ne on.

Leirintäalue oli just hyvä, räkäsiä ja raihnaisia karavaanareita vanhoine ja rämisevine asuntovaunuineen. Teltta-aluekin oli sopivasti laitettu syrjään veden äärelle. Snadit tumut, hauskaa seuraa ja hirmuinen tuuli.

24.6. Udbyhøj - Århus

Aamupala, voi veljet. Tilasimme edellisinä iltana leirintäalueen tyypeiltä aamupalan hintaan 40 dkr, eli noin 5€ per lärvä. Aamupala piti sisällään leipää, tummaa sekä vaaleaa, munaa, leivänpäällisiä, kahvia ison pannun, kiwiä sekä jumalaton annos majoneesilla ja oliivilla höystettyä salaattia. Jam, jam. Oikeasti todella hyvää.

Aurinko paistaa, on lämmin ja taitaapa olla jopa myötätuuli. On todellakin myötätuuli, ensimmäiset parikymmentä kilometriä menee hujauksessa, vaikkakin alkaa olemaan jo yllättävän mäkistä seutua ottaen huomioon sen, että olemme Tanskassa. Tuntuu vaan hyvälle, että joutuu/saa ottaa putkelta mielettömiä spurtteja. Olkapää huomauttelee toisinaan olemassa olostaan spurttaillessa, voisi helposti kuvitella, että jos oikein kovasti riuhtaisisi niin käsi olisi uudelleen pois sijoiltaan.

Isoon kaupunkiin saapuminen ei ole aina yksistään selvyys, ei myöskään tälläkään kertaa. Suuntaa joutui miettimään useaan otteeseen, jotta sai varmuuden siitä, että on oikealla retillä. Pirun suburbia. Hämää pientä savolaista.

Kyseinen välimatka tarjosin tähän mennessä parhaat maisemat sekä ehkä energiarikkaimmat pullat. Matka meni todella nopeaan johtuen voimakkaasta myötätuulesta, alati vaihtuvasta maisemasta, mukavista pikku kylistä ja tiedosta siitä pääsee näkemään pienen Matsutaken.

Århusissa on tarkoitus majailla useampi vuorokausi, matka jatkuu...