Löllöttelystä tielle

25.6 - 1.7 Aarhus

Aarhus vai Århus, siinäpä vasta pulma. Kädenvääntö on jatkuvaa siitä käytetäänkö ruotsalaista oota vai kahta aata. Vanha kansa tykkää ruotsalaisesta oosta ja nuoret kahdesta aasta. Kahden aan suosiminen johtuu maailman ja kansojen kietoutumisesta yhteen, universaalikieli aina helpompi.

Löllöttelyä, silkkaa löllöttelyä. Olutta, hyvää ruokaa, vähän liikuntaa se ei ole muuta kuin löllöttelyä.

Oma velodromi neitsyys meni rikki, kun pääsin kokeilemaan Århusin velodromia. En tiedä, ihmisillä on ehkä kuva, että velodromille ei ole asiaa muuta kuin seuran jäsenille. Täällä asia oli ainakin toisin, ehkä kyseinen pyöräilyseura ei ole kauhean aktiivinen. Aluksi pällistelimme veloa kauempaa ja hieman ujosti. Piakkoin katsomon ja selostamon läheisyydestä joku jantteri huikkasi juttusille. Mies suorastaan pakotti kokeilemaan veloa. Testailu sujui mukavasti, aika pitkälti mustaa viivaa seuraillen, välillä oli toki pakko poiketa punaiselle viivalle. Minun kiertäessä rinkiä, seuran jäsenet yrittivät kaupata matkakumppanilleni ratapyörää, halvalla? Hinta ei koskaan selvinnyt. Kaupan oli mm. Rossinin pyörää. Hyvä maku jäi.

Aarhusissa viettämämme ajan loisimme matkakumppanini siskon, hänen miehensä ja Matsutaken luona. Matsutake oli yksi syy kyseiselle ekskursiolle viikinkien halmeille.

Itse kaupunki oli mukava. Pieni suuri kaupunki niin kuin se itseään mainostaa. Oli kahvilaa, ruokapaikkaa ja erityisesti sushia. Liekö se ollut Århusin helle, mikä sai ajattelemaan raskaiden pyöränlukkojen roolia muiden niin höyhenenkevyiden matkatavaroiden keskellä. Johtopäätös, matkakumppanini hankki tankolaukun missä lukot sekä kaikenmaailman outo roina kulkee varsin vaivattomasti ja kevyesti, ainakin minun näkökulmastani.

Kaiken grammanviilailun ohella tuli punnittua reput, minun repullani on painoa 7,5 kiloa sisältäen kaiken muun paitsi lyhyitä ajokamppeita sekä pyöränlukkoa että puhelinta jne. jotka matkaavat tankolaukussa. Grammanviilailupäissään heitin parit puuvillaiset paidat ja yhet bokserit ja hankin tilalle höyhenenkevyttä merinovillaa.

Århus kiittää, ja minä kiitän erityisesti isäntiämme. Matka jatkuu...

1.7. Århus - Vejle

Kaikesta århusissa tapahtuneesta löllöttelystä huolimatta, sekä unohtamatta vastatuulta matka sujui varsin leppoisasti rennon letkeällä tahdilla ajellen. Aiemmin vaivannut takamuksen nopeahko puutuminen oli poissa, liekö syynä ollut ruoka- ja olutkuurin aiheuttama rasvakerros perperin alueella. Myös matkakumppanini on sitä mieltä, että puutuminen oli tipo tiessään.

Seurailimme tämän päivän etapilla niin merenrantaa kuin perinteisiä kinttupolkuja taikametsässä sekä eksyimme Tanskan maaseudulle. Eksyminen ei tällä haavaa pidentänyt matkaa vaan lyhensi sitä. Liekkö kansallisen pyöräreittimerkin hävittäminen ollut ilkivaltaa vai oliko paikallinen urheilumisteri unohtanut asentaa moisen y-risteykseen. Vejlen läheisyydestä löytyi ihan isojakin mäkiä, ehkä pisin yhtä mittainen nousu oli pituudeltaan jopa kilometrin mittainen.

Päivällinen maistui Horsensin kaupugissa, kasvispita. Pitaleipä vaikutti alkuunsa melkoisen mälsälle, sisälsi ainoastaan salaattia, tomaattia, kurkkua ja kastiketta. Loppupeleissä pita osoittautui kuitenkin varsin oivaksi energiapommiksi. Horsens vaikutti pikaisella silmäyksellä mukalta kaupungilta, sinne ehkä joskus ajan kanssa.

Leirintäalue on pieni ja kotoisa, mäkinen ja ympärillä on paljon metsää ja pusikkoa. Taustalta kuuluu saksalaisten mekastusta.

2.7 Vejle - Middelfart

Jos sää on paska yleisesti ottaen Suomessa niin on se kyllä paska ollut täällä tänäänkin. Aamusta iltaan silkkaa vesisadetta ja vihmovaa tuulta. Eilinen hurjapäinen suoritus Århusista Vejleen tuntui turhanpäiväiselle aamupäivän tunteina, kun matka ei edennyt Vejlen keskustan pubia pitemmälle. Hyvä pubi olikin, pärähtäminen täpötäynnä paikallisia olevaan pubiin litimärkänä nosti tunnelmaa kummasti. Iloinen vastaanotto ja pienessä hiprakassa olevat ihmiset saivat miettimään, mikä Suomessa on niin hassusti pielessä. Kahvi maksoi vaivaiset reilun euron verran sekä se sisälsi santsikupin.

Jälleen mäkiä, ennätyksellisen suuria mäkiä välillä Vejle - Fredericia, välillä tuntui että polvilumpiot irtoavat alamäissä johtuen liian suuresta tilannekadenssista. Vastaantulijoilta irtosi hymyjä. Mahtoivat he ajatella, "miksi ihmeessä tuo pyörittää noita polkimia tuota vauhtia?". Fredericia oli tyhjä kaikki paikat oli kiinni ja kaupunki näytti jotenkin aavemaiselle, eikä ollut kuin hieman yli neljä iltapäivällä. Kuljimme jonkun englantisen pubin ohitse ja huomasin ikkunasta, että siellä katsottiin ympäriajoa. Loppupäivän visiot olivat selvät, oluelle kapakkaan katsomaan ajoja eikä kiire ole minnekään.

Nyt leirissä Middelfartissa eli middlefartissa eli keskimaanpierussa. Din fart! Väsyttää. Nyt nukkumaan.