No niin, eihän tästä mitään blogia saanut aikaisiksi. Löpinät on kuitenkin kirjoiteltu aina kyseisen päivän iltana. Blogin intesiivisessä päivityksessä harmaita hiuksia aiheutti internetin puuttuminen, ei sitten jaksanut lähteä metsästämään illan tullen kyliltä internettiä vain ja ainoastaan blogin ylläpitämistä varten.

4.7. Löllöttelyä Odensessa

En löytänyt kyseistä monumenttia jolla hajotin skeittilautanu n. 15 vuotta sitten yläasteen luokkaretkellä. Heräsi jopa epäilys oliko se Odense vai oliko sittenkin Århus. No se siitä.

Majoitteessa kasvoi sieniä ja kukkia.

Yöt mitä vietin Odensessa, tulen muistamaan microfaunasta, erityisesti pihtihäntäisistä. Niitä oli kaikki paikat pullollaan ja edelleen niitä löytyy. Mm. matkakumppanini hammasharjan suojatuppiin eksyi kyseinen yksilö. Elukoistahan ei sinänsä ole ihmisille haittaa, suhteellisen inhottavia ja iljettäviä ovatten vain. Tarujen mukaan kyseiset elukat menevät mielellään ihmisen korvaan, ear wig.

Pyykkipäivää Odensessa.

Ruoka oli hyvää ja pyöräilijöitä oli paljon. Parikymmentä henkeä sisältämä ryhmä oli "Tour de Bierellä", hyvin olut maistissaan olivat, johtajalla oli keltainen paita päällä. Tapasimme Saksalaisen pyöräilijäpariskunnan, heidän kanssaan tuli rupateltua enemmänkin.

5.7. Odense - Langeland (Lejbölle)

Ei tullut vaihdettua välitystä, hyvin kulki silti. Silkkaa auringon paistetta, hellettä ja myötätuulta. Ahh, ihanaa. Matkaa tuli taittettua jälleen kiitettävä mitta. Reitti oli ehkä reissun tähän asti kaunein ja miellyttävin, se polveili pitkin vanhoja hyvin hoidettuja maalaisidyllejä ja kyliä oli tiheään tahtiin. Etenkin Langelandin saaren pyöräreitti nro. 80 jäi mieleen. Jos joku on menossa Långelandin saareelle pyöräilemään suosittelen kyseistä reittiä.

6.7. Langeland (Lejbölle) - Maribo

Oivoi, aamu alkaa ihanaisella ja kuumalla auringonpaisteella. Lämpötila kymmenen aikaan varjossa lähes 25. Kyllä kelpaa. Matkan tekeminen alkaa Langelandin mahtavilla pyöräreiteillä sekä lauttamatkalla Långebeltin salmen yli Lollandin saarelle.

Aamukasteen kuivattelua aamuauringossa.

Privat. Et voi olla törmäämättä moiseen Tanskassa.

Lollannista ei ole tähän mennessä muuta hyvää sanottavaa kuin Naksov, kaupunki saaren länsirannikolla. Matka taittui pitkin tasaista Lollandin saarta 9 m/s vastatuulessa Mariboon erittäin tuskaisesti. Jos jossain on otettu luonto haltuun niin Lollannissa. Tiet kulkivat viivasuoraan läpi kaura- ja ohrahalmeiden, unohtamatta sokerijuurikkaiden valtameriä. Ei näkynyt pahemmin metsiä, jokaisella saarella millä olen matkannut niin pyöräreitti on kulkenut useita kilometrejä pieniä kinttupolkuja ja metsäreittejä pitkin. Täällä ei pahemmin moista hupia saanut kokea. Istuin varttitunnin verran keskellä autotietä ennen kuudenkympin ja kuoleman välissä oleva mummo ajoi autolla paikalle ja keskeytti lepotuokion, aivan liikaa ei siis näkynyt ihmisiäkään. Kellonajasta sen verran, että oli iltapäivä.

Paikallinen pyörätie.

Perille päästyä nousi myrsky ja alkoi satamaan kaatamalla. Kilon verran painoa omaava laavu osottautui jälleen erittäin hyväksi. Ainoastaan yksi sauma päästi satunnaisia vesipisaroita sisälle. Suosittelen, Vihe Erätoveri.

7.7. Maribo - Bötö

Aamu alkoi tappajasorsien ahdistellessa, ei saanut nauttia aamupalaa rauhassa auringossa tai laitella tavaroita lähtövalmiiksi. Sorsat tulivat päälle ja näykkivät sääriä. Paskiaiset. Aamua vaivasi myös armoton päänsärky, joka jatkui sittemmin iltaan asti. Oli kuuma kuin saunassa, matka ei jatkunut starttia paljoa pitemmäksi, kun piti jo pysähtyä jäätelölle. Hyvää jäätelöä.

Maisemat olivat ehkä hieman miellyttävämmät itäisellä lollannilla, ei aivan yhtä suoraviivaista ja jopa satunnaisia pusikoita oli matkalla. Pisin suora taisi tällä taipaleella olla neljä-viisi kilometriä, onneksi oli myötäinen.

Ennen lopullista määränpäätä eli Bötöä, piipahdin Nyköpingissä sekä Marielystissä. Nyköpingissä eksyin kuppilaan nimeltä Bryggen, vähän niin kuin bryggerie eli panimo. Bryggen tarjosi hyvää olutta Monsin saarelta, sekä tummaa että vaaleaa. Maistoin molempia. Menkää sinne.

Hyvää olutta.

Marielyst, kylä joka elää ja huutaa turismia. Ainakin näin kesäisin. Ei tarvitse olla hirmuinen ruudinkeksijä, että voi moisen johtopäätöksen tehdä. Aivan ihmeellinen karnevaalimeininki keskellä päivää, paljon kadunvarsiravintoloita, grillejä, jätskibaareja, pauhaavaa musiikkia, kännisiä urpoja, hienoja autoja. Näkyipä saman kylän raitilla vieläpä poliisitkin.

8.7. Bötö - Gedser

Suoraan sisälle erätoveriin puhaltava tuuli ja kevyt vesisade herätti kuuden aikaan aamusta. Sade oli malko kevyttä mikä helpotti leirin purkamista. Leiri saatiin purettua hyvinkin nopsaan, asioista tulee helposti rutiininomaisia. Kamppeet on kasassa ja eikun ostamaan pullaa ja kahvia leirintäalueen kanttiinista.

Majoite yömoodissa, kyseinen ryteikkö lahjoitti punkkeja meille molemmille.

Viimeinen varsinainen ajopäivä alkaa, matkaa ei ole hurjasti, mutta olosuhteet ovat vähintäänkin mielenkiintoiset.

Aluksi tie oli silkkaa mutaa, jälleen 25 mm Gatorskin jännitti.

Sit tuli pururata.

Sit tuli heinikko ja aikamoinen este. Täytyy kyllä myöntää, että on se Cross Check vaan aikamoinen.

Matkakumppania hämmästytti moinen valtakunnalinen pyöräreitti.

Saavuin Gedseriin juuri sopivasti, lautta sieltä Rostockiin lähtisi 15 minuutin kulutttua. Napakympsi. Lauttamatka kesti sen vajaan parituntia, siinä ajassa ehti syömään loput eväiden rippeet ja vaihtamaan ajokamppeet pois päältä. Merenkäynti oli rauhallista.

Rostockissa meinasi sitten tulla suru puseroon, kun ei meinattu saada lippua lautalle, mikä kulkee väliä Rostock - Helsinki. Kassaneiti vain hoki hokemistaan, että ei ole paikkoja, kun vasta ensi viikon puolessa välissä. Nyt korkein turismikausi, typerykset teidän olisi pitänyt varata liput aiemmin. Tämä aikamoisena yllätyksenä, jonkun verran on kuitenkin reittimatkoja lautan avustuksella on tullut kuljettua. Noh, istuin vajaan tunnin verran lipunmyynnin edessä ja puntaroin vaihtoehtoja, aina voi ajaa Gdanskiin, jäädä Rostockiin jumittamaan useaksi päiväksi, ajella pohjois-saksassa, lentää kotia, lähteä takaisin Tanskaan. Joten vain se, että oli jo asennoitunut palaamaan kotiin, ei houkuttanut tekemään suuria suunnitelmia. Juuri, kun olin poistumassa paikalta niin lipunmyynnin neitokainen juoksi perään ja kertoi, että nyt olisi kaksi kansipaikkaa tarjolla. Jesh, laiva lähtisi ensi yönä.

Rostock oli mukava, hyvää ruokaa ja erikoisia kuppiloita. Oli jokseenkin koomista, kun saavuin tuulivoiman luvatusta maasta Saksaan niin eikö sataman välitömässä läheisyydessä lymyillyt ydinvoimala. Vielä koomisempaa oli, kun törmäsin sattumalta ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Huikeeta. Löysimpä muuten ”sattumalta” pyörääni Brooksin satulan, kyllä nyt kelpaa. Malli on B17 narrow.

Ydivoiman vastainen mielenosoitus, pakallisia maan ystäviä.

Saksan tapa.

Tanskan tapa.

9.7. - 10.7. Rostock - Helsinki

29 tunnin laivamatka, eipä ole paljon kerrottavaa. Päällimäisenä jäi mieleen pällinaamaiset tarjoilijat ja muutenkin heikonlainen asiakaspalvelutaito. Myöskään ilmaista juomavettä ei ollut lautalla tarjolla, niinpä aamiaisella ja illallisella tuli tankattua paljon vettä. Lisäksi tuli nautittua satunnaisia oluita ja punkkukolaa.

Yöni vietin kirjaimellisesti laivan kannella nukkuen, sisältä ei oikein löytynyt mielestä nukkumapaikkaa ja ulkoilma tuntui jopa toisinaan lämpöisämmältä kuin sisäilma. Ja jos kerta kansipaikan on ottanut niin kai se on silloin kannella nukuttava.

10.7. Helsinki - Jyväskylä

Lautta tulikin vuosaaren satamaan mikä oli pienoinen yllätys. Pyöräilyä tuli parikymmentä kilometriä, se tuntui hyvälle. Paikat olivat jumiutuneet lautalla makoillessa ja istuskellessa. Siellä ei suurempia liikuntamahdollisuuksia ollut. Eikä ollut muuten juoppojakaan, eli sinällään positiivisempi lauttamatka kuin esimerkiksi Turku - Tukholma.

Suunnistaminen Vuosaaresta rautatieasemalle sujui varsin näppärästi. Harhaan ei tullut ajettua kuin paristi. Aamupalat asemalta mukaan ja junaan istumaan. Kotimatka oli yllättävän pitkä, ruhtinaalliset 35 tuntia.